Nykyään on helppo kirjoittaa itsensä metsään, vaikka olisi kuinka kokenut toimittaja. Tarinallisuus on edelleen toki tärkeää, mutta miten sen voi yhdistää hakukoneoptimointiin? Lukeeko kukaan enää jutusta muuta kuin otsikon ja ingressin? Kirjoitettu kieli kuihtuu, kun videot valtaavat elintilaa.

Entistä lyhytjännitteisemmät lukijat vaativat aina vaan tiiviimpää tekstiä. Kiireiset diginatiivit eivät jaksa lukea liian pitkiä juttuja. Miten voi tallentaa ihmisen tarinan alle 1 500 merkkiin? Se vaatii aika paljon enemmän hikipisaroita kuin 4 000 merkin juttu kahdella väliotsikolla.

Kokeile itse kirjoittaa vetävä tarina, jossa digiammattilaisen mukaan on oltava seitsemän kertaa konepaja (tehotoistoa?), viidesti alihankkija (onko sille edes synonyymiä?) ja kolmesti investointi (armoa). Näiden sanojen viljeleminen on tärkeää, että joku löytää juttusi googlettamalla.

Kirjoittaminen on muutoksessa, kuten niin moni muukin asia nyky-yhteiskunnassa. Isot kirjaimet katoavat nopeista WhatsApp-viesteistä ja moni tuuttaa sähköpostiinkin puhekieltä. Olen monesti miettinyt, että missä kulkee raja? Kuinka paljon voimme tinkiä oikeinkirjoituksesta ilman, että suomen kieli kärsii? Vai onko vain tyydyttävä siihen, että teksteistä tulee hakukoneoptimoitua hästäg-kamaa? Voihan tietysti myös olla, että koodaamisesta tulee uusi äidinkielemme.

Niin ja sitten vielä muutama sananen tullakseni löydetyksi Googlen avulla: Lennu-koira, Alma, seksi, influenssa, ”Mitä tehdä, kun on tylsää?”, ”Miten saada poikaystävä?”, ”Miten laihtua nopeasti?”, ”Onko kyy rauhoitettu?”.  Nyt tästä taisi tulla sopivan pitkä #blogi.

Keinussa-sarjassa nähdään ensimmäisen kerran Boosterin asiakas, kun Foodwestin toimitusjohtaja, Karri Kunnas kertoo Foodwestin toiminnasta ja sirkkatuotteista.

Boosterin Keinussa -sarjassa tutustutaan konttorimme tyyppeihin, sekä meidän asiakkaisiin. Sarjassa puhutaan myös yleisesti markkinoinnista, sekä markkinoinnin uusimmista trendeistä. Hyppää mukaan Boosterin keinuun.

Keskustelimme luovan johtajamme Jussi Ojalan kanssa yksi päivä siitä, miten markkinointi ja mainonta ovat viime vuosina muuttuneet, ja mihin suuntaan ne ovat menossa. Keskustelu kääntyi tarkemmin sosiaalisen mediaan; sen kehitykseen ja hyödyntämiseen osana yrityksen markkinointiviestintää. Jussi on toiminut sosiaalisessa mediassa markkinoinnin näkökulmasta vuodesta 2010 asti tavalla tai toisella. Minä olen tullut tähän skeneen ammatillisessa mielessä mukaan muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 2014. Vuodesta 2010 tähän päivään on somen hyödyntämisessä osana markkinointiviestintää tapahtunut paljon muutoksia. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ota tarkemmin kantaa mainosmuotoihin, kohdentamiseen tai muihinkaan teknisempiin asioihin. Tässä kirjoituksessa otan kantaa itselleni epätyypillisesti paljon syvempiin asioihin, nimittäin merkityksen muodostamiseen osana yrityksen markkinointiviestintää. Palataan kuitenkin merkityksen muodostamiseen vasta hieman myöhemmin ja jatketaan tässä kohtaa somella.

Some on ollut 2010-luvun alusta lähtien yksi vaihtoehto yrityksen markkinointiviestinnän kanavaksi. Sen käyttö on yleistynyt koko ajan ja kanavatarjonta kasvanut sekä muuttunut. Ensimmäiset vuodet sosiaalisen median ollessa uutta monien yritysten tärkein kysymys oli, että missä kaikissa sosiaalisen median kanavissa meidän pitäisi olla mukana? Tai pitääkö olla yhdessäkään? Ovatko meidän asiakkaat siellä? Yritykset olivat niin sanotusti peruskysymysten ja -valintojen äärellä. Tästä mentiin muutama vuosi eteenpäin ja sosiaalisessa mediassa olemisesta oli tullut monille yrityksille standardi. Tällöin keskustelu kääntyi enemmän sisällön luomiseen ja tekniikkoihin. Kuinka luomme sisältöjä? Mistä keksimme sisältöä? Kuinka usein päivitämme? Mitä mainosmuotoja käytämme? Nämä kysymykset ovat toki edelleenkin relevantteja, mutta niistä on nyt siirrytty – tai yritysten ainakin tulisi siirtyä – eteenpäin kohti merkityksen muodostamista. Kollegani Jussin sanoin: meneillään on merkityksen vallankumous.

Kuluttajat (myös b2b päättäjät, koska hekin ovat kaiketi ihmisiä :)) eivät osta tuotteita tai palveluita ominaisuuksien vuoksi, vaan seurauksien, joita tuotteet tai palvelut heille tuottavat. Yhtenä seurauksena on tietenkin konkreettinen käytännön hyöty, jonka tuote tai palvelu kuluttajalle antaa. Yrityksellä on kuitenkin mahdollisuus muodostaa tuotteiden ja palveluiden ympärille myös syvempiä merkityksiä, jotka ylittävät tuotteen tai palvelun tarjoaman konkreettisen hyödyn.  Nämä merkitykset muodostuvat sellaisten asioiden ympärille kuin samaistuminen, joukosta erottuminen, ihanneminä, erilaiset tunnetilat ja kokemukset sekä esimerkiksi kuluttajan oma arvomaailma. Yritysten tulisikin pyrkiä vaikuttamaan omalla markkinoinnillaan juuri näihin merkityksiin. Kuluttaja on merkitysten muodostumisen myötä myös sitoutuneempi brändiin kuin silloin, jos brändin kuluttamisen seurauksena on ainoastaan konkreettinen hyöty.

Miten merkityksiä sitten muodostetaan? Minulla ei valitettavasti ole siihen suoraa vastausta. Tuskin kenelläkään on, koska kuluttajat itse muodostavat merkitykset ja yritykset voivat olla ainoastaan mukana auttamassa. Jos kuitenkin pohditaan asiaa vaikkapa somen kautta, niin jokaista julkaisua tai mainoslähtöä tehdessä tulisi miettiä, minkälaisia tunteita tämä sen näkijässä herättää. Lisäksi asiakkaiden perinteistä segmentointia kannattaa pohtia uudelleen – ei ehkä hylätä vanhoja, mutta ainakin hakea uusia näkökulmia. Samaan ikäryhmään tai samaan sukupuoleen kuuluvat kuluttajat eivät lähtökohtaisesti kuitenkaan käyttäydy tai ajattele kaikki samalla tavalla. Pyri sitomaan brändi ihmisten arkeen ja siihen kuuluviin käytäntöihin. Mieti myös ihmisten jakamia ideologioita, arvoja, uskomuksia sekä elämäntyylejä. Näitä asioita pohtimalla voit löytää brändillesi uusia sukupuolen ja ikähaitarin ylittäviä kohderyhmiä.

Joku voisi sanoa, että kirjoituksessani oli paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Toivottavasti kirjoitukseni kuitenkin antoi sinulle uutta ajateltavaa ja pohdittavaa. Näitä asioita mekin täällä Boosterilla pohdimme, joten et ole yksin. Liity sinäkin mukaan ”merkityksen vallankumoukseen”.

Tämän totesin viikonlopun suuressa perhetapahtumassa. Näin ystäväpiiri kuvaili tätä tapahtumaa, ja myönnän, että itsellekin se oli juuri tällainen. Uusi tarinasivu kääntyi elämässäni vaikuttaen myös perheeni arkeen. Jännityksellä odotan, millaisia tarinoita, muistoja, kommelluksia ja uusia tapahtumia tämän myötä syntyy.

Paljastanpa tämän suuren perhetapahtuman, jonka myötä vastaanotin onnitteluviestejä myöhään lauantai-iltana. Jonka myötä vastailin erilaisiin kysymyksiin. Jopa tavanomainen lauantaisauna jäi väliin ja jopa minä iltaunisena jaksoin valvoa pidempään. Tapahtuman, jonka myötä tunnen suurta ylpeyttä.

Olen nyt kuplavolkkarin omistaja yhdessä tyttäreni kanssa.

Onnellisen perhetapahtuman myötä aloimme koko perheen voimin tutkia tätä projektia. Samalla kun miesväki konttasi ja tiiraili auton pohjaa, tutki moottoria ja repi auton takaistuinta pois, keskityimme tyttäreni kanssa paljon tärkeämpiin asioihin. Omistajien nimet pitää näkyä autossa. Missä kohdassa? Lempinimet vai etunimet? Millä tavalla kirjoitettuna? Ja sitten se iso kysymys tuli meidän kummankin mieleen: Mikä meidän automme nimi on, pitäähän noin upealla kuplalla nimi olla? Nimen täytyy sopia tälle autolle, lisäksi sen pitää kuvastaa meitä. Auton nimen pitää myös näkyä ulkopuolelle.

Otimme tussin ja valkoista paperia ja suunnittelimme signeerauksia. Paperi täyttyi erilaisista versioista. Havahduimme, kun miesväki imuroi autoa sisältä ja kehotti (ehkä käski olisi sopivampi ilmaisu..) meitä imuroimaan MEIDÄN autoa, koska se työ kuuluisi meille. Kommentoimme, että meillä on nyt hieman tärkeämpää tekemistä, keksimme autolle nimeä. “Sehän tässä nyt varmasti tärkeintä onkin”, kuului miesväen suusta turhautuneena. Eivät ymmärtäneet.

Nimellä on suuri merkitys. Se antaa ensimmäisen mielikuvan, herättää kysymyksiä, uteliaisuutta, ehkä jopa hauskuutta. Nimessä on aina jotain tunnetta: tulee tarve tietää, miten on päädytty juuri tiettyyn nimeen. Tuleehan nimetystä aina nimensä näköinen…

Meidän kuplavolkkarista tuli Valma. Tietenkin isoilla kirjaimilla kirjoitettuna, muuten se loukkaa omistajien tunteita. Auton nimi kirjoitetaan takaluukkuun, jotta perässä ajavat näkevät auton nimen. Näin tyttäreni ohjeisti. Ja minun etunimeni tulee kuskin puolelle oveen ja tyttäreni nimi apukuskin puolelle oveen. Ei vain kuplavolkkari, vaan yksilöitynä meille, Valma. Aivan nimensä näköinen.

Vaaleansininen Valma on vuosimallia 1974, aivan originaali… kesää, jätskiä ja ajokilometrejä odotellessa. Nyt voimme (tai miesväki voi) hyvällä omallatunnolla keskittyä auton kunnostamiseen, kun saimme tyttäreni kanssa päätettyä ne tärkeimmät jutut.

Ota yhteyttä

info@bstr.fi

Tero Luoma

0400 918 288
tero.luoma@bstr.fi

Anniina Walsh

040 529 5846
anniina.walsh@bstr.fi

Mari Dawe

050 441 3209
mari.dawe@bstr.fi

Teemu Lampinen

046 922 2849
teemu.lampinen@bstr.fi

Inspiroidu ja tilaa markkinointivinkit.

Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
Jokin meni vikaan. Tarkista antamasi tiedot ja yritä uudelleen.