Rajaavat ja rakastavat äidit – lämpimät onnittelut

Hän ei vaadi mitään, ei kyseenalaista mitään, ei tuomitse mistään. Hän vain kysyy mitä kuuluu. Mitä sinulle kuuluu. Näin äitienpäivän ollessa tulossa ajattelinkin kirjoittaa millainen minun äitini on ja miten paljon hän on minulle antanut. Kertokoot tämä hänelle miten arvokas ja rakas hän on.

Ahkeroija ja sukkeroija

Minun äitini teki uran ompelijana ja myyjänä. Raskaita työpäiviä, joiden jälkeen varmasti tiesi tehneensä töitä. Äiti taisi olla 30 vuotta myyjänä. Valtavan pitkä aika. Suurta mammonaa ja työsuhde-etuja nämä työt eivät kartuttaneet, mutta aina äiti lähti ilolla töihin. “Onpa kiva mennä töihin”, “Kiva nähdä työkavereita”, “Tänään on tullut kuorma, mitähän uutta on tullut”. Tuskin ihan aina niin mukavaa oli. Äiti tuumasi usein, että pitää sukkeroida ajatuksensa positiivisiksi, kivojen ajatusten kanssa päivä menee mukavammin.

Kuuntelija ja kärsivällinen

En muista, että olisimme lapsena liiemmin leikkineet yhdessä. Yhdessäoleminen oli arkisia töitä: puutarhahommia, käpyjen keräämistä (kyllä!), lenkkeilyä ja teeveen katselua. Joko vain oltiin tai minä höpötin ja äiti kuunteli. Näin ainakin mieleni muistaa. Ne oli mukavia lämpöisiä hetkiä. Murrosikävuosina äiti joutui (vai sai…?) ottaa vastaan kaikki tunnemyrskyt, huudot ja ovenpaukaukset mitä minä teini kävin läpi. Hän kuunteli ja otti asiat kärsivällisesti vastaan kunnes aina välillä… …oksat pois!

Rajallinen ja rakastava

Kunnes aina välillä äitillä kiehahti ja sain kuulla kunniani. Hän asetti rajat. Eihän se silloin siltä tuntunut, että no nytpä minä tässä kasvan ja kehityn kun minulle asetetaan rajat. Hah! Kyllä silloin kajahti sanansäilä vielä korkeammalle puolin ja toisin. Joka ilta nukkumaan mennessä, riitojen jälkeenkin, kuitenkin tiesin, että minua rakastetaan. Aina sovittiin asiat äitin kanssa.

Nykyään omaan perheeseeni kuuluu mieheni ja kolme lasta. Ruuhkavuosien keskellä arki on melkoista sekosekoa. Iltaisin pitää laskea pääluku ja tarkistaa onko kaikki muistettu hakea harrastuksista, kavereilta ja olemmeko me vanhemmat siellä missä pitää. Oman äitin (ja tietty myös isän) opeilla ja elämänkatsomuksella olen pärjännyt monista elämän varrella eteen tulleista tilanteista. Kiitos äiti, että opetit sukkeroimaan eli näkemään asioissa hyvän, keskustelemaan, rajaamaan ja rakastamaan. Aina välillä kilahdan ja se(kin) tunne on ihan ok. Sellaista äitiys on, tunneaallokkoa. Pohdi sinäkin millainen sinun äitisi on ja kerro se hänelle sinulle sopivalla tavalla.

Äärimmäisen ihanaa äitienpäivää kaikille.